Polkuni työvoimakoulutukseen!

Tarkoitukseni oli kirjoittaa työnhaustani elokuun puolivälistä tähän hetkeen. Sivuutan sen mainitsemalla, että olen kyllä hakenut muutamiin paikkoihin: lopputulos sama kuin ennenkin.
Sen sijaan kerron, että mä sain tällä viikolla tiedon, että mä pääsen työvoimakoulutukseen. Koulutuksen järjestää SYKLI, ja se alkaa lokakuun alkupuolella jatkuen kesäkuun alkuun. Kuinka sitten päädyin Ilmastonmuutoksen osaaja -koulutukseen?

Coachaus ja uraohjaus

Keväästä alkaen minulla on ollut coachausta Tarjan (Roihu Coahing) kanssa. Minulla oli tavoite löytää työpaikka (tai edes harjoittelupaikka) heinäkuun alkuun mennessä. No se heinäkuun alku tuli ja meni. Perinteinen avoimien työpaikkojen hakumetodini ei tuottanut tulosta. Kolmessa rekryssä pääsin haastatteluun asti.
Minulla oli kesäkuun puolivälissä myös yhden oppilaitoksen uraohjaajan kanssa palaveri, kun ajattelin jollain ammatti-ihmisillä tarkistuttaa kokonaisuuden.

Tarjan kanssa alkukesällä puhuimme, että olen hakemassa yhteen työvoimakoulutukseen, samaiseen koulutukseen, mihin hain jo talvella. Kävimme hakuprosessia läpi, ja niitä asioita, mitä se kyseinen koulutus minulle toisi. Samalla toki kävimme läpi mm. piilotyöpaikkojen hakemista - prosessia, johon en sitten koskaan päässyt käsiksi.

Couchauksessa oli hieman taukoa ja meillä olikin seuraava verkkotapaaminen Tarjan kanssa vasta elokuun puolivälin paikkeilla. Kerroin löytäneeni toisenkin varteenotettavan työvoimakoulutuksen: Ilmastonmuutoksen osaaja -koulutuksen, ja kerroin, että tämä oppilaitoksen uraohjaaja oli ehdottomasti sitä mieltä, että se kurssi ei ole hyvä vaihtoehto, kun se on taas jotain ihan uutta. Mullahan noita koulutuksia riittää...

Innostuminen

Mä en ole mikään fanaattinen ilmastoaktivisti. Aika kaukana siitä! Mulla on paljon petrattavaa vielä siinä, että voisin sanoa olevani edes itse tyytyväinen omaan panokseeni kestävämmän elämisen puolesta. Mutta tuossa kun kärvistelin kesän ääri-ilmiöhelteessä, ja luin ihmisten kommentteja ja naureskelua somessa ilmastonmuutosta koskien aloin nähdä punaista.
Kirjoitan jossain kohtaa tästä asiasta laajemmin, ja jatkan tässä postauksessa tällä työvoimakoulutusteemalle.

Siinä elokuisena iltapäivänä, kun Tarjalle kerroin tästä koulutuksesta, hän huomasi innostukseni teemaan liittyen. Tämän tapaamisen ja uraohjaajankin tapaamisen jälkeen olin edelleen hakemassa molempiin koulutuksiin, ajatuksena varmistaa pääsy edes toiseen. Sitten aloin miettiä käytännön kannalta asiaa, toisen koulutuksen hakuaika oli aikaisemmin kuin ilmastonmuutoksen osaaja -koulutuksen. Ja aika aikaisessa vaiheessa aloin pitää tätä ilmastonmuutoksen osaaja -koulutusta parempana vaihtoehtona, eli jos olisin hakenut toiseen koulutukseen ja päässyt siinä haastatteluun, olisi (taas kerran, talvella oli sama tilanne) pitänyt sanoa, että odottelen toisen koulutuksen kohtaloa.

Koulutuksen hakuprosessi

Latasin kaikki paukut ilmastonmuutoksen osaaja -koulutushakemukseen. TE-toimiston hakukaavake olikin mielenkiintoinen: ainoastaan 800 merkkiä pitkä kirjoitus mahtui siihen, missä piti kertoa miksi koulutukseen haluaa, mitä se itselle toisi, millä lailla se edistäisi työllistymistä jne. Muokkasin tekstiä yhä uudelleen ja uudelleen, sillä minulla oli ainakin kolminkertainen määrä tekstiä, kun olin kirjoittanut docsissa valmiiksi tekstin.

Hakuaika päättyi maanantaina 13.9. Keskiviikkona sain sähköpostilla kutsun haastatteluun maanantaille 20.9. Haastattelu meni minusta ihan mukavasti, mutta innostuin jälleen kerran hieman liikaa omasta mielestäni. Koin kuitenkin, että sain kaikki tarvittavat asiat tuotua esille, ja pohdin siinä asioita eri näkökulmista. Kouluttaja lupasi soittaa joka tapauksessa, vaikkei koulutukseen pääsisikään. Joko aikaisintaan loppuviikolla, viimeistään ensi viikon maanantaina. Tiistaina 14.9. puoli viiden jälkeen iltapäivällä puhelu tulikin jo! Minut oli valittu! Ihan mieletön fiilis! Aion ottaa kyllä kaiken mahdollisen koulutuksesta irti!

Epävarmuus iski

Hurrailujen ja alkuinnostuksen jälkeen aloin toki pohtia: pääsinkö kurssille siksi, että minun koetaan olevan aivan toivoton tapaus työllistymään mihinkään. Toki läpi koko prosessin on sanottu sitä, että täytyy olla motivaatiota ja intoa kurssille valittavalla, ei riitä toteamus, että haen koska tää olis ihan kiva. Minussa nähtiin potentiaalia ja motivaatiota. Ehkä siis pääsin tosiaan koulutukseen, muusta syystä kuin siksi että olisin toivoton tapaus työllistyäkseni.

Hakijoita oli ollut 46, joista haastateltiin 35. Koulutuspaikkoja on 15. 

Kohti työharjoittelupaikan löytymistä

Koulutus alkaa 6.10. ja jatkuu kesäkuun alkupuolelle saakka. Jahka nyt päästään homman kanssa alkuun, alkaa armoton työharjoittelupaikan etsiminen. Minulla on kyllä listattuna jo jonkinmoinen määrä organisaatioita, joista voin paikkaa kysyä.

Nyt minulla on sellainen ajatus, että ainakin alussa tsekkaan ne organisaatiot, jotka eniten kiinnostavat ja joissa näkisin itseni työskentelemässä jatkossakin. Toivottavasti niiden joukosta paikka löytyy, ettei olla tilanteessa: "ihan mikä tahansa paikka käy, kunhan nyt vaan pääsen harjoittelemaan!" On onneksi noita kiinnostavia paikkojakin paljon - enkä ole varmaan kaikkia vielä edes keksinyt. Sellainen paikan täytyy toki olla, että siellä pystyy tekemään resurssi- ja/tai energiatehokkuuden kehittämistyön.

Saa vinkata mulle harjoittelupaikasta, jos tulee mieleen jotain :) 

Ihan mielettömän iloinen ja täpinöissäni olen edelleen asiasta. Työvoimakoulutuksista voidaan olla mitä mieltä vain, mutta minä aion omalta osaltani panostaa tähän täysillä ja tosiaan ottaa irti kaiken sen hyödyn, mitä tästä vaan suinkin saa - ja mielellään enemmänkin. Lisäksi tässä matkan varrella varmasti tutustuu ja verkostoituu uusien ihmisten kanssa, ja se on aina mukavaa (ja toki hyödyllistäkin). 

Uppoutuminen

Innostuessaan jostain asiasta myös ADHD-ihminen pystyy keskittymään. Tosin monesti näissä tapauksissa keskittyminen tähän yhteen asiaan menee yli, eikä muutamaan tuntiin muuta teekään kuin vain tätä yhtä asiaa. Silloin on sama, vaikka taivas putoaisi päälle: tekemiseensä uppoutunut ADHD-henkilö ei huomaa mitään.

Osalla ADHD-ihmisistä jää esimerkiksi ruokailuja väliin, kun iskee kunnon flow. Minulla itselläni hyvin harvoin käy näin, etten muistaisi syödä välillä, mutta flow-tilassa keskittyminen syömiseen on nollissa kyllä, että aika automaatiolla sitä ruokaa suuhunsa lappaa. Toki joskus saattaa jonkin verran siirtyä ruoka-aika, ja sitä havahtuu myöhemmin nälän tunteeseen ja tajuaa touhunneensa liian kauan.

Mutta useammin kuin kerran olen alkanut lukea päivänvalossa ja illan hämärtyessä siirtynyt lähemmäs ikkunaa lukemaan. Kesällä siirryin parvekkeelle, kun sisällä en enää nähnyt lukea. Ei sitten tullut mieleen laittaa valoja..? No siinä hetkessä ei!

Kesällä uppouduin muutamaan kirjaan (eri aikaan) niin, etten huomannut muusta maailmasta mitään. Tässä mainitsen muutaman ja avaan hieman ajatuksiani niiden pohjalta:

Edu Kettunen

(kirjoittanut Hänninen, Veli-Pekka): Edun tarinassa oli paljon sellaisia asioita, jotka jo ennalta tiesinkin, mutta tuli kirjassa uusiakin asioita vastaan. Jälleen kerran totesin, että kunpa osaisin kirjoittaa yhtä hyvin kuin hän. Taitavia kynäilijöitä on toki muitakin, yhtä lailla heidänkin taitojaan itselleni soisin. 

Toki kirjoittamalla enemmän oppii kirjoittamaan paremmin. Mutta hyvät tekstit vaativat muutakin kuin teknistä kirjoitustaitoa. 

Olen jo 30 vuotta sitten tehnyt "sanoituksia", ehkä jonain päivänä oikeasti saan jonkun sanoituksen kasaan ja kokonaisen biisinkin tehtyä jonkun avustuksella (sävellystaitoja mulla ei ole, tosin laulan kirjoittaessani niitä riimejä).

Unelmahommissa - tee itsellesi työ siitä mistä pidät

(Rämö, Satu & Valtari, Hanne): ei, en kirjan luettuanikaan olen sitä mieltä, että jokaisella meistä on mahdollisuus tehdä kaikkea mitä haluaa. Ylipäätään inhoan kaikkea sellaista positiivista ylipuhuntaa, että haluamalla jotain ja tekemällä sen eteen X-määrän asioita kaikilla on samat mahdollisuudet. No minusta ei ole. Koska lähtökohdat ihmisillä ovat niin erilaisia ja joskus sitä vain tajuaa, että joku juna nyt vain meni jo. Toki, jos ei tullut tenavatähteä eikä keski-ikäistäkään tähteä, niin voihan sitä olla tähti eläkeiässä. Mutta se on silti eri asia jo. Puuttumatta nyt tähän seikkaan, uppouduin tähän kirjaan koska siitä sain kuitenkin erilaista näkökulmaa asioihin ja tykkään lukea ihmisten tarinoita. Aika harva sitä kuitenkaan on syntynyt bloggaajaksi, maailmanmatkaajaksi tai yrittäjäksi. Jokaisella on omanlaisensa polku vaikka päädyttäisiin tekemään samankaltaista työtä. Tällaisia tarinoita on mukavaa lukea. 
Kirjassa on myös tehtäviä, joiden avulla voi miettiä omaa elämäänsä, mukava lisä sekin.

Popeda - Nelkytä vuotta

(Kontiainen, Vesa): tuon järkäleen lainasin oikeastaan vain siksi, kun entinen työkaverini on aikanaan yhtyeessä ollut. Toki tamperelaisena on mukavaa tietää paikallisen yhtyeen historiaa. Elämäkertatyyppisissä teoksissa tulee todeksi julkisen työn arki toisin kuin lehdissä olevista jutuista. Tykkään elämänmakuisista tarinoista ja tämä teos oli rakennettu niin, että samasta asiasta kerrottiin useamman henkilön mielipiteet ja fiilikset. Bändin ollessa kyseessä, se onkin hyvä tulokulma, ettei kaikkea peilata vain keulakuvasta käsin.

Seuraavaksi ajattelin uppoutua teokseen: Kaikesta jää jälki - puheenvuoroja ympäristöä säästävistä valinnoista

(toim. Portin, Anja). Olen nyt koittanut löytää kirjastosta kestävään elämiseen liittyviä kirjoja, ja tuo tuli eilen vastaan. Kirja on toki jo vuodelta 2008, ettei ihan tuoreinta tietoa asiasta, mutta pohjustuksena teemaan mennee varmasti. 

Yksi kirjaan puheenvuoron tehneistä on ollut yliopistossa samalla kurssilla kanssani ja olipa hän tekemässä ryhmätyötä kanssani (kuten myös nykyinen pääministerimme oli samassa ryhmässä). Kirja koostuu siis eri kirjoittajien puheenvuoroista, jotka on eri osa-alueiden alla, mm. asuminen, ruoka, talous ja liikenne. 
Vaikkei koko elämäänsä muuttaisi ekologiseksi, niin minusta on ainakin hyvä tiedostaa asioita. Ja aina on mahdollista tehdä ainakin pieniä valintoja, jotka ovat kestävämpiä. Ei siitä ainakaan mitään haittaa ole.