Sanojen siivillä

Aika juoksee nopeammin, kuin ehtii tajuta! Aivan kuin koko ajan olisi uusi maanantai. Eikä toinen toistaan seuraavan maanantain välillä saa mitään näkyvää aikaiseksi.

Työvoimakoulutus alkoi ja johan se ehti loppuakin. Nyt on sitten ympäristöalan erikoisammattitutkintokin taskussa. Tästä kokonaisuudesta kirjoittelen paremmalla ajalla ja ajattelevammilla aivoilla enemmän. Eletään taas meinaan sellaista aikaa vuodesta, ettei tiedä, miten päin olisi, kun kaikkialla on aivan liian kuuma! 

Ajattelin nyt vain ihan kirjoittamisen iloksi kirjoitella jotain. Suunnitteilla on kyllä useampiakin "järkeviä" tekstejä, mutta niiden työstäminen vaatii tosiaan erilaista aivokapasiteettia, eikä sellaiseen nyt ole laittaa paukkuja tässä kohden. Niitä täytyy hieman paremmin suunnitella ja kypsytellä, niin palaan näiden pariin helteiden kadottua takavasemmalle. 

Työvoimakoulutuksen loputtua olen saanut aikaiseksi tarvittavan määrän työhakemuksia ja saatiin esikoisen rippijuhlat kunnialla järjestettyä ja juhlittua ennen juhannusta. Juhannuksena sitten menikin aika jo hikoillessa. 

Komissario Koskinen

Juhannuksena aloitin myös luku-urakan: Seppo Jokisen Koskinen-sarjan parissa. En ole aiemmin hänen kirjojaan lukenut - enkä viime aikoina juuri muutakaan kertovaa kirjallisuutta. Katsoin nyt kevään aikana televisiosta kirjoihin pohjautuvan sarjan ja pari tuttavaani oli siinä sarjassa mukana avustajina, niin innostuin isosti. Jäin ensisijaisesti koukkuun siihen, kuinka tarkasti Jokinen kuvaa Koskisen edesottamuksia Tampereella. On mukavaa seurata (ensin tv-sarjassa ja nyt kirjoissa),  missä kaikkialla sattuu ja tapahtuu. Tunnistaa kadunkulmia ja rakennuksia. 

Olen enemmän tv-sarjaihminen: normaalisti lukiessani ei kuvittele, miltä ihmiset näyttävät ja jätän monesti lukemattakin seikkaperäiset selitykset ihmisten ulkonäöstä jne. Mutta nyt kun olen nähnyt tv-sarjan, päässäni näkyy sen hahmot kirjaa lukiessani. Ne ihmiset, jotka ovat ensin kirjat lukeneet, ja jotka lukiessaan näkevät henkilöhahmot ihmisinä, ovat sanoneet, etteivät tv.sarjan hahmot vaikuta oikeanlaisilta. Paha mennä sanomaan - ja jos tosiaan ensin olisin lukenut kirjat, en olisi kuitenkaan osannut sanoa, minkälaisia hahmojen mielestäni olisi pitänyt olla.

Kolme ensimmäistä kirjaa on nyt luettuna. Tänään hain kirjastosta viidennen ja seitsemännen osan: neljäs ja kuudes on varattuina, muttei niitä jostain syystä ole vielä tullut, vaikka ensimmäisellä sijalla olenkin.
Ajattelin lukea kirjat järjestyksessä. Toki mä nyt mietin, että pitäisikö olla lukematta niitä osia, mistä tv-sarjan toisella kaudella on keissit. Ehkä luen nyt vain ne, mistä on jo tv:ssä ollut ja jatkan lukemista sen jälkeen, kun olen katsonut toisen kauden kokonaan. 

On minulla tuossa nyt muutakin luettavaa, mm. ilmastoon liittyviä kirjoja, Kikan elämästä kertova kirja ja varauksessa on Muskan elämäkerta ja Aki Sirkesalosta kertova teos. Voisi myös keksiä jotain uutta luettavaa - tai palata sellaisiin sarjoihin, joita joskus on lukenut. Aika vähänlaisesti olen toki elämäni aikana lukenut, mutta näemmä kulkee aaltoillen tämä: kun innostuu, niin se on yhdeltä istumalta kirja luettu ja siirrytään seuraavaan. Näin kesällä tulee toki vähemmän katsottavaa televisiostakaan. 

Varttini julkisuudessa

Tutustuin vuosi sitten Suomen Kielipolun työntekijään, jonka  tuli puheeksi oma ADHD:ni. Jo silloin oli puhetta, että minusta voisi kirjoittaa jutun ADHD-liiton Verraton-lehteen. Asia hautautui johonkin, kunnes Eija oli minuun elokuussa yhteydessä asian tiimoilta ja tapasimme haastattelun merkeissä elokuun loppupuolella eräänä tuulisena maanantaina.

Lähdin juttuun mukaan siksi, jos siitä joku voisi saada itselleen tukea ja samaistumispintaa. Diagnoosin saaminen ei koskaan ole liian myöhäistä ja jos yhtään tuntuu siltä, että itselläsi voisi olla ADHD, kannattaa hakeutua tutkimuksiin. Minulle itselleni diagnoosi on tuonut kosolti ymmärrystä itsestäni, ja sen myötä olen oppinut hyväksymään niitä asioita, jotka ovat itselle hankalia. Ja kun nyt on tiedossa, miksi osa asioista on hankalia, on helpompi työstää niitä. 

Toivottavasti tämä juttu antaa lukijoille tunteita, oivalluksia ja on avuksi jollain lailla. Tästä pääset suoraan Verraton-lehteen!

Polkuni työvoimakoulutukseen!

Tarkoitukseni oli kirjoittaa työnhaustani elokuun puolivälistä tähän hetkeen. Sivuutan sen mainitsemalla, että olen kyllä hakenut muutamiin paikkoihin: lopputulos sama kuin ennenkin.
Sen sijaan kerron, että mä sain tällä viikolla tiedon, että mä pääsen työvoimakoulutukseen. Koulutuksen järjestää SYKLI, ja se alkaa lokakuun alkupuolella jatkuen kesäkuun alkuun. Kuinka sitten päädyin Ilmastonmuutoksen osaaja -koulutukseen?

Coachaus ja uraohjaus

Keväästä alkaen minulla on ollut coachausta Tarjan (Roihu Coahing) kanssa. Minulla oli tavoite löytää työpaikka (tai edes harjoittelupaikka) heinäkuun alkuun mennessä. No se heinäkuun alku tuli ja meni. Perinteinen avoimien työpaikkojen hakumetodini ei tuottanut tulosta. Kolmessa rekryssä pääsin haastatteluun asti.
Minulla oli kesäkuun puolivälissä myös yhden oppilaitoksen uraohjaajan kanssa palaveri, kun ajattelin jollain ammatti-ihmisillä tarkistuttaa kokonaisuuden.

Tarjan kanssa alkukesällä puhuimme, että olen hakemassa yhteen työvoimakoulutukseen, samaiseen koulutukseen, mihin hain jo talvella. Kävimme hakuprosessia läpi, ja niitä asioita, mitä se kyseinen koulutus minulle toisi. Samalla toki kävimme läpi mm. piilotyöpaikkojen hakemista - prosessia, johon en sitten koskaan päässyt käsiksi.

Couchauksessa oli hieman taukoa ja meillä olikin seuraava verkkotapaaminen Tarjan kanssa vasta elokuun puolivälin paikkeilla. Kerroin löytäneeni toisenkin varteenotettavan työvoimakoulutuksen: Ilmastonmuutoksen osaaja -koulutuksen, ja kerroin, että tämä oppilaitoksen uraohjaaja oli ehdottomasti sitä mieltä, että se kurssi ei ole hyvä vaihtoehto, kun se on taas jotain ihan uutta. Mullahan noita koulutuksia riittää...

Innostuminen

Mä en ole mikään fanaattinen ilmastoaktivisti. Aika kaukana siitä! Mulla on paljon petrattavaa vielä siinä, että voisin sanoa olevani edes itse tyytyväinen omaan panokseeni kestävämmän elämisen puolesta. Mutta tuossa kun kärvistelin kesän ääri-ilmiöhelteessä, ja luin ihmisten kommentteja ja naureskelua somessa ilmastonmuutosta koskien aloin nähdä punaista.
Kirjoitan jossain kohtaa tästä asiasta laajemmin, ja jatkan tässä postauksessa tällä työvoimakoulutusteemalle.

Siinä elokuisena iltapäivänä, kun Tarjalle kerroin tästä koulutuksesta, hän huomasi innostukseni teemaan liittyen. Tämän tapaamisen ja uraohjaajankin tapaamisen jälkeen olin edelleen hakemassa molempiin koulutuksiin, ajatuksena varmistaa pääsy edes toiseen. Sitten aloin miettiä käytännön kannalta asiaa, toisen koulutuksen hakuaika oli aikaisemmin kuin ilmastonmuutoksen osaaja -koulutuksen. Ja aika aikaisessa vaiheessa aloin pitää tätä ilmastonmuutoksen osaaja -koulutusta parempana vaihtoehtona, eli jos olisin hakenut toiseen koulutukseen ja päässyt siinä haastatteluun, olisi (taas kerran, talvella oli sama tilanne) pitänyt sanoa, että odottelen toisen koulutuksen kohtaloa.

Koulutuksen hakuprosessi

Latasin kaikki paukut ilmastonmuutoksen osaaja -koulutushakemukseen. TE-toimiston hakukaavake olikin mielenkiintoinen: ainoastaan 800 merkkiä pitkä kirjoitus mahtui siihen, missä piti kertoa miksi koulutukseen haluaa, mitä se itselle toisi, millä lailla se edistäisi työllistymistä jne. Muokkasin tekstiä yhä uudelleen ja uudelleen, sillä minulla oli ainakin kolminkertainen määrä tekstiä, kun olin kirjoittanut docsissa valmiiksi tekstin.

Hakuaika päättyi maanantaina 13.9. Keskiviikkona sain sähköpostilla kutsun haastatteluun maanantaille 20.9. Haastattelu meni minusta ihan mukavasti, mutta innostuin jälleen kerran hieman liikaa omasta mielestäni. Koin kuitenkin, että sain kaikki tarvittavat asiat tuotua esille, ja pohdin siinä asioita eri näkökulmista. Kouluttaja lupasi soittaa joka tapauksessa, vaikkei koulutukseen pääsisikään. Joko aikaisintaan loppuviikolla, viimeistään ensi viikon maanantaina. Tiistaina 14.9. puoli viiden jälkeen iltapäivällä puhelu tulikin jo! Minut oli valittu! Ihan mieletön fiilis! Aion ottaa kyllä kaiken mahdollisen koulutuksesta irti!

Epävarmuus iski

Hurrailujen ja alkuinnostuksen jälkeen aloin toki pohtia: pääsinkö kurssille siksi, että minun koetaan olevan aivan toivoton tapaus työllistymään mihinkään. Toki läpi koko prosessin on sanottu sitä, että täytyy olla motivaatiota ja intoa kurssille valittavalla, ei riitä toteamus, että haen koska tää olis ihan kiva. Minussa nähtiin potentiaalia ja motivaatiota. Ehkä siis pääsin tosiaan koulutukseen, muusta syystä kuin siksi että olisin toivoton tapaus työllistyäkseni.

Hakijoita oli ollut 46, joista haastateltiin 35. Koulutuspaikkoja on 15. 

Kohti työharjoittelupaikan löytymistä

Koulutus alkaa 6.10. ja jatkuu kesäkuun alkupuolelle saakka. Jahka nyt päästään homman kanssa alkuun, alkaa armoton työharjoittelupaikan etsiminen. Minulla on kyllä listattuna jo jonkinmoinen määrä organisaatioita, joista voin paikkaa kysyä.

Nyt minulla on sellainen ajatus, että ainakin alussa tsekkaan ne organisaatiot, jotka eniten kiinnostavat ja joissa näkisin itseni työskentelemässä jatkossakin. Toivottavasti niiden joukosta paikka löytyy, ettei olla tilanteessa: "ihan mikä tahansa paikka käy, kunhan nyt vaan pääsen harjoittelemaan!" On onneksi noita kiinnostavia paikkojakin paljon - enkä ole varmaan kaikkia vielä edes keksinyt. Sellainen paikan täytyy toki olla, että siellä pystyy tekemään resurssi- ja/tai energiatehokkuuden kehittämistyön.

Saa vinkata mulle harjoittelupaikasta, jos tulee mieleen jotain :) 

Ihan mielettömän iloinen ja täpinöissäni olen edelleen asiasta. Työvoimakoulutuksista voidaan olla mitä mieltä vain, mutta minä aion omalta osaltani panostaa tähän täysillä ja tosiaan ottaa irti kaiken sen hyödyn, mitä tästä vaan suinkin saa - ja mielellään enemmänkin. Lisäksi tässä matkan varrella varmasti tutustuu ja verkostoituu uusien ihmisten kanssa, ja se on aina mukavaa (ja toki hyödyllistäkin). 

Uppoutuminen

Innostuessaan jostain asiasta myös ADHD-ihminen pystyy keskittymään. Tosin monesti näissä tapauksissa keskittyminen tähän yhteen asiaan menee yli, eikä muutamaan tuntiin muuta teekään kuin vain tätä yhtä asiaa. Silloin on sama, vaikka taivas putoaisi päälle: tekemiseensä uppoutunut ADHD-henkilö ei huomaa mitään.

Osalla ADHD-ihmisistä jää esimerkiksi ruokailuja väliin, kun iskee kunnon flow. Minulla itselläni hyvin harvoin käy näin, etten muistaisi syödä välillä, mutta flow-tilassa keskittyminen syömiseen on nollissa kyllä, että aika automaatiolla sitä ruokaa suuhunsa lappaa. Toki joskus saattaa jonkin verran siirtyä ruoka-aika, ja sitä havahtuu myöhemmin nälän tunteeseen ja tajuaa touhunneensa liian kauan.

Mutta useammin kuin kerran olen alkanut lukea päivänvalossa ja illan hämärtyessä siirtynyt lähemmäs ikkunaa lukemaan. Kesällä siirryin parvekkeelle, kun sisällä en enää nähnyt lukea. Ei sitten tullut mieleen laittaa valoja..? No siinä hetkessä ei!

Kesällä uppouduin muutamaan kirjaan (eri aikaan) niin, etten huomannut muusta maailmasta mitään. Tässä mainitsen muutaman ja avaan hieman ajatuksiani niiden pohjalta:

Edu Kettunen

(kirjoittanut Hänninen, Veli-Pekka): Edun tarinassa oli paljon sellaisia asioita, jotka jo ennalta tiesinkin, mutta tuli kirjassa uusiakin asioita vastaan. Jälleen kerran totesin, että kunpa osaisin kirjoittaa yhtä hyvin kuin hän. Taitavia kynäilijöitä on toki muitakin, yhtä lailla heidänkin taitojaan itselleni soisin. 

Toki kirjoittamalla enemmän oppii kirjoittamaan paremmin. Mutta hyvät tekstit vaativat muutakin kuin teknistä kirjoitustaitoa. 

Olen jo 30 vuotta sitten tehnyt "sanoituksia", ehkä jonain päivänä oikeasti saan jonkun sanoituksen kasaan ja kokonaisen biisinkin tehtyä jonkun avustuksella (sävellystaitoja mulla ei ole, tosin laulan kirjoittaessani niitä riimejä).

Unelmahommissa - tee itsellesi työ siitä mistä pidät

(Rämö, Satu & Valtari, Hanne): ei, en kirjan luettuanikaan olen sitä mieltä, että jokaisella meistä on mahdollisuus tehdä kaikkea mitä haluaa. Ylipäätään inhoan kaikkea sellaista positiivista ylipuhuntaa, että haluamalla jotain ja tekemällä sen eteen X-määrän asioita kaikilla on samat mahdollisuudet. No minusta ei ole. Koska lähtökohdat ihmisillä ovat niin erilaisia ja joskus sitä vain tajuaa, että joku juna nyt vain meni jo. Toki, jos ei tullut tenavatähteä eikä keski-ikäistäkään tähteä, niin voihan sitä olla tähti eläkeiässä. Mutta se on silti eri asia jo. Puuttumatta nyt tähän seikkaan, uppouduin tähän kirjaan koska siitä sain kuitenkin erilaista näkökulmaa asioihin ja tykkään lukea ihmisten tarinoita. Aika harva sitä kuitenkaan on syntynyt bloggaajaksi, maailmanmatkaajaksi tai yrittäjäksi. Jokaisella on omanlaisensa polku vaikka päädyttäisiin tekemään samankaltaista työtä. Tällaisia tarinoita on mukavaa lukea. 
Kirjassa on myös tehtäviä, joiden avulla voi miettiä omaa elämäänsä, mukava lisä sekin.

Popeda - Nelkytä vuotta

(Kontiainen, Vesa): tuon järkäleen lainasin oikeastaan vain siksi, kun entinen työkaverini on aikanaan yhtyeessä ollut. Toki tamperelaisena on mukavaa tietää paikallisen yhtyeen historiaa. Elämäkertatyyppisissä teoksissa tulee todeksi julkisen työn arki toisin kuin lehdissä olevista jutuista. Tykkään elämänmakuisista tarinoista ja tämä teos oli rakennettu niin, että samasta asiasta kerrottiin useamman henkilön mielipiteet ja fiilikset. Bändin ollessa kyseessä, se onkin hyvä tulokulma, ettei kaikkea peilata vain keulakuvasta käsin.

Seuraavaksi ajattelin uppoutua teokseen: Kaikesta jää jälki - puheenvuoroja ympäristöä säästävistä valinnoista

(toim. Portin, Anja). Olen nyt koittanut löytää kirjastosta kestävään elämiseen liittyviä kirjoja, ja tuo tuli eilen vastaan. Kirja on toki jo vuodelta 2008, ettei ihan tuoreinta tietoa asiasta, mutta pohjustuksena teemaan mennee varmasti. 

Yksi kirjaan puheenvuoron tehneistä on ollut yliopistossa samalla kurssilla kanssani ja olipa hän tekemässä ryhmätyötä kanssani (kuten myös nykyinen pääministerimme oli samassa ryhmässä). Kirja koostuu siis eri kirjoittajien puheenvuoroista, jotka on eri osa-alueiden alla, mm. asuminen, ruoka, talous ja liikenne. 
Vaikkei koko elämäänsä muuttaisi ekologiseksi, niin minusta on ainakin hyvä tiedostaa asioita. Ja aina on mahdollista tehdä ainakin pieniä valintoja, jotka ovat kestävämpiä. Ei siitä ainakaan mitään haittaa ole. 

Työnmetsästys jatkuu - fiiliksiä elokuussa

Olen ollut nyt yli puoli vuotta työttömänä! En olisi talvella uskonut, että taas tulee näin kivinen taival tästä! Eniten haluan töitä siksi, että mä rakastan töissä olemista! Toki talouskin on paremmalla tolalla, kun töissä käy.

Kesä"loma"

Työnhaku kesäkuun puolen välin jälkeen, aina elokuun alkuun asti oli vähäisempää. Sopivia avoimia työpaikkoja ei ollut niin paljon kuin ennen lomakautta, enkä nähnyt mielekkääksi edes aloittaa piilotyöpaikkojen metsästystä.

Välillä toki työnhaku oli mielessä, lähinnä ahdistuksena siitä, että toisilla on kesäloma, jonka loputtua he palaavat töihin ja oma “loma” sen kun vaan jatkuu. Epätietoisuus on kaikista pahinta! Jos mä tietäisin, että joulukuun puolivälissä alkaa työt, niin tämän ajan ennen sitä voisi oikeasti käyttää itselle mielekkäisiin asioihin ja ottaa enemmän lomailun kannalta. Nythän tämä menee siihen, että koko ajan on mielessä, että pitää hakea paikkoja eikä oikein osaa keskittyä mihinkään - eikä tämä miltään lomalta tunnu, kun tälle ei ole päätöspäivämäärää.

Kesällä kuvasin mm. perhosia.

Aktiivinen täytyy olla

Elokuun alussa tuli täyteen puoli vuotta työttömyyttä. Ensimmäinen määräaikaispuhelu TE-toimistosta tuli 5.5 työttömyyskuukauden kohdalla. Työnhakuvalmennukseen kannattaa kuulemma ilmoittautua. Ja hakeutua työvoimakoulutukseen - sitä olin jo itsekin miettinyt ja asiaa jo pohjustanut koulun puolelta. Omaa aktiivisuutta minulle soittanut henkilö piti äärimmäisen tärkeänä.

Niin. Eipä sitä töitä saisi, jos niitä ei hakisi! Olin kyllä luottanut siihen, että nyt kun minulla on enemmän verkostoja, saisin helpommin/nopeammin töitä. Valitettavasti näin ei ole ollut. Toistaiseksi ei ole yhteydenottorintamalla kovin vilkasta ollut. Itse olen hakenut ehkä noin kuuteenkymmeneen paikkaan. Nyt pitäisi kenties aloittaa piilotyöpaikkojen etsiminen, mutta koen todella vaikeaksi sen, että itse määrittelisin, mitä tarjoan organisaatiolle. Helpompaa hakea olemassa olevia paikkoja. Toki niihin on aina enemmän hakijoita…

Tässä elokuun alkupuoliskolla oli muutama haku auki, ja osasta on jo tullut “kiitos mutta ei kiitos” -vastaukset. Paria odottelen, että kuinka käy. Pääsisi nyt edes haastatteluun asti, niin sitten olisi edes pieni mahdollisuus päästä maaliin saakka. 

Somehommia

Hommasin itselleni pari verkkokurssia somen hyödyntämiseen liittyen. Alan sitä materiaalia nyt käydä läpi, josko sieltä saisi jotain kivoja vinkkejä. Tavoitteellista somen käyttöä aion tehdä, vaikka jossain kohtaa töissäkin olisin! Se on kuitenkin mukava ja monipuolista tekemistä, jossa saa laittaa luovuuden kukkimaan. 

Ehkä joskus olen siinä pisteessä, että voisin kutsua itseäni somevaikuttajaksi. Kuka tietää - vaatii sekin isosti töitä ja paljon toistoja. Ainakin nyt omaksi iloksi käyn läpi noita somevaikuttamisen opastuksia. Katsotaan sitten, ottaako se tuulta alleen. Muttei mikään oppi koskaan turhaa ole!

Avoin työhakemus

Etsin itselleni uutta, ihanaa työpaikkaa. Voisiko se olla juuri teillä? Ota yhteyttä, niin mietitään yhdessä, kuinka voisin parhaiten olla avuksi juuri teidän organisaatiossanne.
Mulle voi tarjota osa- ja määräaikaista työtä, projektihommia, kokoaikaista, vakituista... Ihan mitä tarvetta juuri teidän organisaatiossanne on! Myös oppisopimus kiinnostaa (esim. liiketalouden ammattitutkinto). Haluaisin tehdä viestintää laidasta laitaan ja/tai hallinnon töitä. Minua kiinnostavat mm. seuraavat teemat: alue- ja kaupunkikehittäminen, kestävä kehitys, henkilöstöhallinto ja työhyvinvointi, infrastruktuuri, kulttuuri...

Mitä mulla sitten on tarjota? No minäpä kerron:

Olen hallintotieteiden maisteri (pääaineena kunta- ja aluejohtaminen, sivuaineina mm. hallintotiede ja tiedotusoppi) ja viestinnän moniosaaja. Vahvuuteni on sisällöntuotanto: kirjoitan ja valokuvaan paljon myös vapaa-ajallani. Kuvankäsittely ja graafinen suunnittelu kuuluvat niin ikään osaamiseeni. Olen monipuolinen ja hahmotan kokonaisuuksia yksityiskohtia unohtamatta. Usein juuri minä olen ollut se, joka on huomannut jonkun yksityiskohdan, jota täytyy vielä hioa, että kokonaisuus onnistuu. Innostun uusista asioista aina ihan täysillä ja olen valmis panostamaan paljon saavuttaakseni halutun tason. Innostan myös työkavereita. Parhaimmillani olen monipuolisissa työtehtävissä, mutta rutiininomaisetkin tehtävät teen asioiden vaatimalla tarkkuudella. 

Olen oma-aloitteinen: osaan katsoa, missä tarvitaan tekijää. Tietotekniset ja sosiaalisen median taitoni ovat erittäin hyvät, opin ja omaksun uusia ohjelmiakin nopeasti, käytän tarvittaessa myös vapaa-aikaani siihen, että opin mahdollisimman nopeasti tarvittavat uudet asiat. Paineen alla työskennellessä keskittymiseni vain paranee. Minusta saa innokkaan, uuden oppimista rakastavan, lojaalin ja työlle antautuvan työntekijän!

SAWU-säätiö sr

Edellisessä työpaikassani, SAWU-säätiössä, hoidin ulkoista ja sisäistä viestintää ja tiedottamista sekä toiminnan  markkinointia sidosryhmille ja muille kaupunkilaisille. Esittelin toimintaa niin livetapahtumissa kuin virtuaalisesti tapahtuvissa tilaisuuksissakin. Tapahtumiin ja markkinointia varten tein mainosmateriaalia niin painettavaksi kuin sähköisessä (ml. some) muodossa jaettavaksi. Tein hyväntekeväisyyskalenterin: kalenterin sisällöntuotanto, suunnittelu ja painokuntoon saattaminen.

Laadin graafista ohjeistusta ja viestintästrategiaa, osallistuin asiakasraadin valmisteluun ja vetämiseen yhdessä työparini kanssa. Olin tiimin jäsenenä suunnittelemassa ja toteuttamassa työvalmentajillemme suunnattua perehdytystä. Laadin muistiot asiakasraadista ja perehdytyspäivissä käydyistä keskusteluista ja analysoin niitä jatkotyöstämistä varten. Vedin kahvila- ja assaritiimin palavereja ja seurasin, että palavereissa sovitut asiat tulivat ajallaan hoidetuiksi. Toimin sihteerinä muissa palavereissa.

Tuurasin työvalmentajia eri kuntouttavan työtoiminnan pajoilla. Osallistuin useampaan TYKASin järjestämään palveluntuottajille suunnattuun tapaamiseen, niistä sain tietoa erilaisista työttömille suunnatuista palveluista ja sain omia/säätiön kantoja tuotua esille. Osallistuin muutaman palkkatuettuun työhön tulevan pitkäaikaistyöttömän rekrytointiin.

Tampereen kaupunki, Osallisuustiimi / Kestävän kehityksen yksikkö

SAWU-säätiötä ennen olin hallinnon harjoittelijana Tampereen kaupungilla ensin Kestävän kehityksen yksikössä ja sen jälkeen Osallisuustiimissä. Näissä valokuvasin hyvinvointikeskuksia ja lähitorien tapahtumia. Kuvia on käytetty näiden palveluiden markkinoinnissa ja mainonnassa. Tein tiedotteita tulevista alueverkoston tapaamisista ja artikkeleita toteutuneista tapahtumista kaupungin verkkosivuille. Tein tekstejä sosiaalisen median päivityksiin. Laadin diaesityksiä. Yhdessä toisen harjoittelijan kanssa teimme sähköisen ilmasto-oppaan. Osallistuin yhtenä tiimin jäsenenä alueverkoston Kestävä Tampere 2030 -teemailtoihin sekä kaupungin henkilöstöpäivän toteutukseen. Materiaalien ja raporttien kokoamista.

Aiempi kokemus

Aikaisemmin olen mm. opettanut sivuntaittoa parissa yhdistyksessä sekä osallistunut niissä jäsenlehden taittoon, olen ollut harjoittelijana lehdessä: kirjoitin juttuja, tein oikolukua sekä valokuvasin. 

Visuaalinen CV:ni

Jalkapallo - kuninkuuslaji

Yhdessä postauksessani kerroin, että minulla ei elämässäni ole tainnut olla kuin yksi isompi kiinnostuksen kohde, johon hurahdin täysin. Tuossa kun EM-jalkapallo alkoi pyöriä televisiossa, muistin, että hetkinen, on ollut ainakin yksi toinenkin: jalkapallo! 

Italian MM-kisat

Oli vuosi 1990, olin 12-vuotias. Jalkapallon MM-kisat pelattiin silloin Italiassa. Jostain syystä ajauduin katsomaan pelejä - elettiin toki aikaa, jolloin ei televisiosta tullut yötä päivää ohjelmia, eikä kanaviakaan ollut niin kuin nyt. En muista enää, katsoinko kaikki pelit, mutta ainakin niitä, mitä tuli päivän viimeisinä otteluina joskus öisin. 

Jostain syystä ihastuin Italian joukkueeseen suuresti, etenkin heidän parhaimpaan pelaajaansa, josta sitten keräsin kaikki lehtijutut talteen sinä kesänä. Ja olin mustasukkainen, kun tällä pelaajalla oli vaimo ja kaksi lastakin. Innostuin kyllä jalkapallostakin siinä määrin, että lainasin paikallisesta kirjastosta kaikki mahdolliset kirjat, mitä siitä löytyi. Opettelin kaikki säännöt jne. 

Italia ei päässyt finaaliin. Se harmitti valtavasti! Saivat pronssia. Finaalissa pelasi Argentiina ja Saksa (Saksan liittotasavalta). Finaaliottelussa olin Saksan puolella, koska se oli kuitenkin eurooppalainen maa. Muistan, että pappani katsoi finaalin loppua kanssani. Pappani oli Argentiinan puolella. Argentiinan joukkueesta ajettiin kentältä pois lopulta kaksi pelaajaa ja Saksa voitti 1-0. Tässä vaiheessa muistan tulleeni surulliseksi Argentiinan puolesta, koska joukkueet eivät olleet samankokoiset loppuun asti. Toki rikkeet ovat aina rikkeitä! 

Huuhkajat!

Olen EM- ja MM-kisoja senkin jälkeen jonkin verran katsonut, mutten samalla intensiteetillä kuin silloin. Enkä muista, mikä maa milloinkin on voittanut. Vallankin, kun lapset olivat pienempiä, pelejä en niin paljon pystynyt katsomaan.

Tänä vuonna olen katsonut yhtä peliä lukuunottamatta kaikki, vielä mahdollisuus saada Italia mestariksi. Italiaa siis kannatan nyt, kun Suomen joukkue ei kisaa enää. En ole kyllä Italian joukkueesta nyt bongannut ketään yksittäistä pelaajaa, joka olisi sen arvoinen, että hurahtaisin keräämään hänestä kaikki mahdolliset lehtijutut.

Taannoin googlasin sen 1990 vuoden tähden ja hämmennyin kovasti. Kun nyt 43 vuotiaana katson hänen silloisia kuviaan, ei hänen olemus sykähdytä minua lainkaan. Ehkä olen aikanaan ihastunut siihen kokonaisuuteen. Taitoon pelata. Taitoon tehdä maaleja. Hänet valittiin kisojen parhaaksi pelaajaksi. Sellaiseen kannattaakin ihastua.

Kuinka onnellinen olenkaan, että Suomen Huuhkajat olivat viimein arvokisoissa! Aivan mahtavaa! Surullista toki, ettei kisa heillä jatkunut alkulohkoa pidemmälle, mutta hyvä alku tuokin! Ja kuinka ihania tyyppejä Suomen joukkueessa onkaan! Siellä on useampi sellainen, jollaisen persoonan soisi olevan jokaisessa työpaikassa ja jokaisen ihmisen lähipiirissä muutenkin. 

Tänä vuonna olen siis isosti ihastunut useampaankin suomalaiseen pelaajaan, jotka omalla olemuksellaan, kokonaisuudellaan, ovat näyttäneet positiivista esimerkkiä muille ja tsempanneet joukuetovereitaan. Olen aivan rakastunut! Palavasti toivon, että Suomi on kisoissa jatkossakin mukana. Jalkapallo on kuninkuuslaji, siihen kannataa satsata.