Tutustuin vuosi sitten Suomen Kielipolun työntekijään, jonka tuli puheeksi oma ADHD:ni. Jo silloin oli puhetta, että minusta voisi kirjoittaa jutun ADHD-liiton Verraton-lehteen. Asia hautautui johonkin, kunnes Eija oli minuun elokuussa yhteydessä asian tiimoilta ja tapasimme haastattelun merkeissä elokuun loppupuolella eräänä tuulisena maanantaina.
Lähdin juttuun mukaan siksi, jos siitä joku voisi saada itselleen tukea ja samaistumispintaa. Diagnoosin saaminen ei koskaan ole liian myöhäistä ja jos yhtään tuntuu siltä, että itselläsi voisi olla ADHD, kannattaa hakeutua tutkimuksiin. Minulle itselleni diagnoosi on tuonut kosolti ymmärrystä itsestäni, ja sen myötä olen oppinut hyväksymään niitä asioita, jotka ovat itselle hankalia. Ja kun nyt on tiedossa, miksi osa asioista on hankalia, on helpompi työstää niitä.
Toivottavasti tämä juttu antaa lukijoille tunteita, oivalluksia ja on avuksi jollain lailla. Tästä pääset suoraan Verraton-lehteen!