keskiviikko 29. kesäkuuta 2022

Sanojen siivillä

Aika juoksee nopeammin, kuin ehtii tajuta! Aivan kuin koko ajan olisi uusi maanantai. Eikä toinen toistaan seuraavan maanantain välillä saa mitään näkyvää aikaiseksi.

Työvoimakoulutus alkoi ja johan se ehti loppuakin. Nyt on sitten ympäristöalan erikoisammattitutkintokin taskussa. Tästä kokonaisuudesta kirjoittelen paremmalla ajalla ja ajattelevammilla aivoilla enemmän. Eletään taas meinaan sellaista aikaa vuodesta, ettei tiedä, miten päin olisi, kun kaikkialla on aivan liian kuuma! 

Ajattelin nyt vain ihan kirjoittamisen iloksi kirjoitella jotain. Suunnitteilla on kyllä useampiakin "järkeviä" tekstejä, mutta niiden työstäminen vaatii tosiaan erilaista aivokapasiteettia, eikä sellaiseen nyt ole laittaa paukkuja tässä kohden. Niitä täytyy hieman paremmin suunnitella ja kypsytellä, niin palaan näiden pariin helteiden kadottua takavasemmalle. 

Työvoimakoulutuksen loputtua olen saanut aikaiseksi tarvittavan määrän työhakemuksia ja saatiin esikoisen rippijuhlat kunnialla järjestettyä ja juhlittua ennen juhannusta. Juhannuksena sitten menikin aika jo hikoillessa. 

Komissario Koskinen

Juhannuksena aloitin myös luku-urakan: Seppo Jokisen Koskinen-sarjan parissa. En ole aiemmin hänen kirjojaan lukenut - enkä viime aikoina juuri muutakaan kertovaa kirjallisuutta. Katsoin nyt kevään aikana televisiosta kirjoihin pohjautuvan sarjan ja pari tuttavaani oli siinä sarjassa mukana avustajina, niin innostuin isosti. Jäin ensisijaisesti koukkuun siihen, kuinka tarkasti Jokinen kuvaa Koskisen edesottamuksia Tampereella. On mukavaa seurata (ensin tv-sarjassa ja nyt kirjoissa),  missä kaikkialla sattuu ja tapahtuu. Tunnistaa kadunkulmia ja rakennuksia. 

Olen enemmän tv-sarjaihminen: normaalisti lukiessani ei kuvittele, miltä ihmiset näyttävät ja jätän monesti lukemattakin seikkaperäiset selitykset ihmisten ulkonäöstä jne. Mutta nyt kun olen nähnyt tv-sarjan, päässäni näkyy sen hahmot kirjaa lukiessani. Ne ihmiset, jotka ovat ensin kirjat lukeneet, ja jotka lukiessaan näkevät henkilöhahmot ihmisinä, ovat sanoneet, etteivät tv.sarjan hahmot vaikuta oikeanlaisilta. Paha mennä sanomaan - ja jos tosiaan ensin olisin lukenut kirjat, en olisi kuitenkaan osannut sanoa, minkälaisia hahmojen mielestäni olisi pitänyt olla.

Kolme ensimmäistä kirjaa on nyt luettuna. Tänään hain kirjastosta viidennen ja seitsemännen osan: neljäs ja kuudes on varattuina, muttei niitä jostain syystä ole vielä tullut, vaikka ensimmäisellä sijalla olenkin.
Ajattelin lukea kirjat järjestyksessä. Toki mä nyt mietin, että pitäisikö olla lukematta niitä osia, mistä tv-sarjan toisella kaudella on keissit. Ehkä luen nyt vain ne, mistä on jo tv:ssä ollut ja jatkan lukemista sen jälkeen, kun olen katsonut toisen kauden kokonaan. 

On minulla tuossa nyt muutakin luettavaa, mm. ilmastoon liittyviä kirjoja, Kikan elämästä kertova kirja ja varauksessa on Muskan elämäkerta ja Aki Sirkesalosta kertova teos. Voisi myös keksiä jotain uutta luettavaa - tai palata sellaisiin sarjoihin, joita joskus on lukenut. Aika vähänlaisesti olen toki elämäni aikana lukenut, mutta näemmä kulkee aaltoillen tämä: kun innostuu, niin se on yhdeltä istumalta kirja luettu ja siirrytään seuraavaan. Näin kesällä tulee toki vähemmän katsottavaa televisiostakaan.