lauantai 25. syyskuuta 2021

Polkuni työvoimakoulutukseen!

Tarkoitukseni oli kirjoittaa työnhaustani elokuun puolivälistä tähän hetkeen. Sivuutan sen mainitsemalla, että olen kyllä hakenut muutamiin paikkoihin: lopputulos sama kuin ennenkin.
Sen sijaan kerron, että mä sain tällä viikolla tiedon, että mä pääsen työvoimakoulutukseen. Koulutuksen järjestää SYKLI, ja se alkaa lokakuun alkupuolella jatkuen kesäkuun alkuun. Kuinka sitten päädyin Ilmastonmuutoksen osaaja -koulutukseen?

Coachaus ja uraohjaus

Keväästä alkaen minulla on ollut coachausta Tarjan (Roihu Coahing) kanssa. Minulla oli tavoite löytää työpaikka (tai edes harjoittelupaikka) heinäkuun alkuun mennessä. No se heinäkuun alku tuli ja meni. Perinteinen avoimien työpaikkojen hakumetodini ei tuottanut tulosta. Kolmessa rekryssä pääsin haastatteluun asti.
Minulla oli kesäkuun puolivälissä myös yhden oppilaitoksen uraohjaajan kanssa palaveri, kun ajattelin jollain ammatti-ihmisillä tarkistuttaa kokonaisuuden.

Tarjan kanssa alkukesällä puhuimme, että olen hakemassa yhteen työvoimakoulutukseen, samaiseen koulutukseen, mihin hain jo talvella. Kävimme hakuprosessia läpi, ja niitä asioita, mitä se kyseinen koulutus minulle toisi. Samalla toki kävimme läpi mm. piilotyöpaikkojen hakemista - prosessia, johon en sitten koskaan päässyt käsiksi.

Couchauksessa oli hieman taukoa ja meillä olikin seuraava verkkotapaaminen Tarjan kanssa vasta elokuun puolivälin paikkeilla. Kerroin löytäneeni toisenkin varteenotettavan työvoimakoulutuksen: Ilmastonmuutoksen osaaja -koulutuksen, ja kerroin, että tämä oppilaitoksen uraohjaaja oli ehdottomasti sitä mieltä, että se kurssi ei ole hyvä vaihtoehto, kun se on taas jotain ihan uutta. Mullahan noita koulutuksia riittää...

Innostuminen

Mä en ole mikään fanaattinen ilmastoaktivisti. Aika kaukana siitä! Mulla on paljon petrattavaa vielä siinä, että voisin sanoa olevani edes itse tyytyväinen omaan panokseeni kestävämmän elämisen puolesta. Mutta tuossa kun kärvistelin kesän ääri-ilmiöhelteessä, ja luin ihmisten kommentteja ja naureskelua somessa ilmastonmuutosta koskien aloin nähdä punaista.
Kirjoitan jossain kohtaa tästä asiasta laajemmin, ja jatkan tässä postauksessa tällä työvoimakoulutusteemalle.

Siinä elokuisena iltapäivänä, kun Tarjalle kerroin tästä koulutuksesta, hän huomasi innostukseni teemaan liittyen. Tämän tapaamisen ja uraohjaajankin tapaamisen jälkeen olin edelleen hakemassa molempiin koulutuksiin, ajatuksena varmistaa pääsy edes toiseen. Sitten aloin miettiä käytännön kannalta asiaa, toisen koulutuksen hakuaika oli aikaisemmin kuin ilmastonmuutoksen osaaja -koulutuksen. Ja aika aikaisessa vaiheessa aloin pitää tätä ilmastonmuutoksen osaaja -koulutusta parempana vaihtoehtona, eli jos olisin hakenut toiseen koulutukseen ja päässyt siinä haastatteluun, olisi (taas kerran, talvella oli sama tilanne) pitänyt sanoa, että odottelen toisen koulutuksen kohtaloa.

Koulutuksen hakuprosessi

Latasin kaikki paukut ilmastonmuutoksen osaaja -koulutushakemukseen. TE-toimiston hakukaavake olikin mielenkiintoinen: ainoastaan 800 merkkiä pitkä kirjoitus mahtui siihen, missä piti kertoa miksi koulutukseen haluaa, mitä se itselle toisi, millä lailla se edistäisi työllistymistä jne. Muokkasin tekstiä yhä uudelleen ja uudelleen, sillä minulla oli ainakin kolminkertainen määrä tekstiä, kun olin kirjoittanut docsissa valmiiksi tekstin.

Hakuaika päättyi maanantaina 13.9. Keskiviikkona sain sähköpostilla kutsun haastatteluun maanantaille 20.9. Haastattelu meni minusta ihan mukavasti, mutta innostuin jälleen kerran hieman liikaa omasta mielestäni. Koin kuitenkin, että sain kaikki tarvittavat asiat tuotua esille, ja pohdin siinä asioita eri näkökulmista. Kouluttaja lupasi soittaa joka tapauksessa, vaikkei koulutukseen pääsisikään. Joko aikaisintaan loppuviikolla, viimeistään ensi viikon maanantaina. Tiistaina 14.9. puoli viiden jälkeen iltapäivällä puhelu tulikin jo! Minut oli valittu! Ihan mieletön fiilis! Aion ottaa kyllä kaiken mahdollisen koulutuksesta irti!

Epävarmuus iski

Hurrailujen ja alkuinnostuksen jälkeen aloin toki pohtia: pääsinkö kurssille siksi, että minun koetaan olevan aivan toivoton tapaus työllistymään mihinkään. Toki läpi koko prosessin on sanottu sitä, että täytyy olla motivaatiota ja intoa kurssille valittavalla, ei riitä toteamus, että haen koska tää olis ihan kiva. Minussa nähtiin potentiaalia ja motivaatiota. Ehkä siis pääsin tosiaan koulutukseen, muusta syystä kuin siksi että olisin toivoton tapaus työllistyäkseni.

Hakijoita oli ollut 46, joista haastateltiin 35. Koulutuspaikkoja on 15. 

Kohti työharjoittelupaikan löytymistä

Koulutus alkaa 6.10. ja jatkuu kesäkuun alkupuolelle saakka. Jahka nyt päästään homman kanssa alkuun, alkaa armoton työharjoittelupaikan etsiminen. Minulla on kyllä listattuna jo jonkinmoinen määrä organisaatioita, joista voin paikkaa kysyä.

Nyt minulla on sellainen ajatus, että ainakin alussa tsekkaan ne organisaatiot, jotka eniten kiinnostavat ja joissa näkisin itseni työskentelemässä jatkossakin. Toivottavasti niiden joukosta paikka löytyy, ettei olla tilanteessa: "ihan mikä tahansa paikka käy, kunhan nyt vaan pääsen harjoittelemaan!" On onneksi noita kiinnostavia paikkojakin paljon - enkä ole varmaan kaikkia vielä edes keksinyt. Sellainen paikan täytyy toki olla, että siellä pystyy tekemään resurssi- ja/tai energiatehokkuuden kehittämistyön.

Saa vinkata mulle harjoittelupaikasta, jos tulee mieleen jotain :) 

Ihan mielettömän iloinen ja täpinöissäni olen edelleen asiasta. Työvoimakoulutuksista voidaan olla mitä mieltä vain, mutta minä aion omalta osaltani panostaa tähän täysillä ja tosiaan ottaa irti kaiken sen hyödyn, mitä tästä vaan suinkin saa - ja mielellään enemmänkin. Lisäksi tässä matkan varrella varmasti tutustuu ja verkostoituu uusien ihmisten kanssa, ja se on aina mukavaa (ja toki hyödyllistäkin).