Uppoutuminen

Innostuessaan jostain asiasta myös ADHD-ihminen pystyy keskittymään. Tosin monesti näissä tapauksissa keskittyminen tähän yhteen asiaan menee yli, eikä muutamaan tuntiin muuta teekään kuin vain tätä yhtä asiaa. Silloin on sama, vaikka taivas putoaisi päälle: tekemiseensä uppoutunut ADHD-henkilö ei huomaa mitään.

Osalla ADHD-ihmisistä jää esimerkiksi ruokailuja väliin, kun iskee kunnon flow. Minulla itselläni hyvin harvoin käy näin, etten muistaisi syödä välillä, mutta flow-tilassa keskittyminen syömiseen on nollissa kyllä, että aika automaatiolla sitä ruokaa suuhunsa lappaa. Toki joskus saattaa jonkin verran siirtyä ruoka-aika, ja sitä havahtuu myöhemmin nälän tunteeseen ja tajuaa touhunneensa liian kauan.

Mutta useammin kuin kerran olen alkanut lukea päivänvalossa ja illan hämärtyessä siirtynyt lähemmäs ikkunaa lukemaan. Kesällä siirryin parvekkeelle, kun sisällä en enää nähnyt lukea. Ei sitten tullut mieleen laittaa valoja..? No siinä hetkessä ei!

Kesällä uppouduin muutamaan kirjaan (eri aikaan) niin, etten huomannut muusta maailmasta mitään. Tässä mainitsen muutaman ja avaan hieman ajatuksiani niiden pohjalta:

Edu Kettunen

(kirjoittanut Hänninen, Veli-Pekka): Edun tarinassa oli paljon sellaisia asioita, jotka jo ennalta tiesinkin, mutta tuli kirjassa uusiakin asioita vastaan. Jälleen kerran totesin, että kunpa osaisin kirjoittaa yhtä hyvin kuin hän. Taitavia kynäilijöitä on toki muitakin, yhtä lailla heidänkin taitojaan itselleni soisin. 

Toki kirjoittamalla enemmän oppii kirjoittamaan paremmin. Mutta hyvät tekstit vaativat muutakin kuin teknistä kirjoitustaitoa. 

Olen jo 30 vuotta sitten tehnyt "sanoituksia", ehkä jonain päivänä oikeasti saan jonkun sanoituksen kasaan ja kokonaisen biisinkin tehtyä jonkun avustuksella (sävellystaitoja mulla ei ole, tosin laulan kirjoittaessani niitä riimejä).

Unelmahommissa - tee itsellesi työ siitä mistä pidät

(Rämö, Satu & Valtari, Hanne): ei, en kirjan luettuanikaan olen sitä mieltä, että jokaisella meistä on mahdollisuus tehdä kaikkea mitä haluaa. Ylipäätään inhoan kaikkea sellaista positiivista ylipuhuntaa, että haluamalla jotain ja tekemällä sen eteen X-määrän asioita kaikilla on samat mahdollisuudet. No minusta ei ole. Koska lähtökohdat ihmisillä ovat niin erilaisia ja joskus sitä vain tajuaa, että joku juna nyt vain meni jo. Toki, jos ei tullut tenavatähteä eikä keski-ikäistäkään tähteä, niin voihan sitä olla tähti eläkeiässä. Mutta se on silti eri asia jo. Puuttumatta nyt tähän seikkaan, uppouduin tähän kirjaan koska siitä sain kuitenkin erilaista näkökulmaa asioihin ja tykkään lukea ihmisten tarinoita. Aika harva sitä kuitenkaan on syntynyt bloggaajaksi, maailmanmatkaajaksi tai yrittäjäksi. Jokaisella on omanlaisensa polku vaikka päädyttäisiin tekemään samankaltaista työtä. Tällaisia tarinoita on mukavaa lukea. 
Kirjassa on myös tehtäviä, joiden avulla voi miettiä omaa elämäänsä, mukava lisä sekin.

Popeda - Nelkytä vuotta

(Kontiainen, Vesa): tuon järkäleen lainasin oikeastaan vain siksi, kun entinen työkaverini on aikanaan yhtyeessä ollut. Toki tamperelaisena on mukavaa tietää paikallisen yhtyeen historiaa. Elämäkertatyyppisissä teoksissa tulee todeksi julkisen työn arki toisin kuin lehdissä olevista jutuista. Tykkään elämänmakuisista tarinoista ja tämä teos oli rakennettu niin, että samasta asiasta kerrottiin useamman henkilön mielipiteet ja fiilikset. Bändin ollessa kyseessä, se onkin hyvä tulokulma, ettei kaikkea peilata vain keulakuvasta käsin.

Seuraavaksi ajattelin uppoutua teokseen: Kaikesta jää jälki - puheenvuoroja ympäristöä säästävistä valinnoista

(toim. Portin, Anja). Olen nyt koittanut löytää kirjastosta kestävään elämiseen liittyviä kirjoja, ja tuo tuli eilen vastaan. Kirja on toki jo vuodelta 2008, ettei ihan tuoreinta tietoa asiasta, mutta pohjustuksena teemaan mennee varmasti. 

Yksi kirjaan puheenvuoron tehneistä on ollut yliopistossa samalla kurssilla kanssani ja olipa hän tekemässä ryhmätyötä kanssani (kuten myös nykyinen pääministerimme oli samassa ryhmässä). Kirja koostuu siis eri kirjoittajien puheenvuoroista, jotka on eri osa-alueiden alla, mm. asuminen, ruoka, talous ja liikenne. 
Vaikkei koko elämäänsä muuttaisi ekologiseksi, niin minusta on ainakin hyvä tiedostaa asioita. Ja aina on mahdollista tehdä ainakin pieniä valintoja, jotka ovat kestävämpiä. Ei siitä ainakaan mitään haittaa ole.