Palkkatukikauteni päättyi helmikuun alkupuolella. Hain muutamaan paikkaan marras-joulukuussa jo, mutta lisäsin hakuprosessiin volyymia tammikuussa. Työnhakuvahti minulla on ollut jo vuosia mol.fi-sivulla, mutta vähemmän tuli ajatuksella niitä selailtua vallankin palkkatukijakson alkupuolella.
"Töissä ollessa työllistyy helpommin kuin työttömänä" -ajatuksella lähdin liikkeelle. Mutta niinhän siinä kävi, että en vaan päässyt mihinkään ennen palkkatukityön loppumista. En edes haastatteluun. Aika pian työn loppumisen jälkeen onnekseni pääsin yhteen paikkaan haastatteluun: hakijoita oli ollut 17, joista haastattelivat neljä. En kuitenkaan saanut paikkaa: sen sai joku, jolla kokemusta oli enemmän ja varmemmin osaisi ilman ohjeistuksia tehdä ko. työtä.
Avoinna olevien paikkojen lisäksi kyselin yhteistyöorganisaatiota yhdelle kurssille, mille olisin päässyt, jos työpaikka olisi löytynyt. Parissa paikassa kiinnostusta osaamiselleni oli, mutta toinen kaatui aikataulullisesti ja toinen taloudellisista syistä, kun kyseessä ei ollut maksuton harjoittelu. Näiden lisäksi parissa paikassa laitettiin tietoni muistiin, jos jossain vaiheessa kaivataan minunlaistani tekijää. Osa kaatui korona-aikaan: ei oteta ylimääräisiä ihmisiä "nurkkiin pyörimään" terveyssyistä tai sitten organisaation taloudellinen tilanne on kärsinyt vallitsevasta tilanteesta eikä mahdollisuutta uusiin tekijöihin sitä kautta ollut.
Aktiivista hakemista ja esilläoloa
Olen aktivoitunut LinkedInissä ja kasvattanut siellä kontaktieni määrää vajaasta sadasta yli neljään sataan viimeisien kuukausien aikana. Olen kertonut työnhaustani kaikille tutuille ja tutun tutuille saatesanoin: "jos tulee vastaan jotain työtä, vinkatkaa mulle!"
Toistaiseksi ei ole tärpännyt mitään kautta. Eli kaikki mahdolliset keinot on otettu käyttöön.
Olen hakenut pääsääntöisesti jollain lailla viestintään liittyviä tehtäviä. Olen myös hakenut hallinnollisia töitä, mihin nyt maisterin papereillani olisin käyvä. Olen laajentanut hakemistani nyt lisäksi asiakaspalvelullisempiin tehtäviin.
Haen sellaisia paikkoja, mitkä minua tavalla tai toisella kiinnostavat, joissa itseni näkisin osaajana ja tekijänä. En hae pelkästään sellaisia paikkoja, joissa täytän kaikki tarvittavat kriteerit.
Alkaa pikkuhiljaa puuduttaa
Nyt työttömyyttä on takana kohta kolme kuukautta. Ilmeisesti tässä kohtaa tulee TE-toimiston väliaikakysely, missä mennään. Töiden haussa mennään. Olen hakenut tähän mennessä noin viittäkymmentä avoinna olevaa paikkaa. Saman verran laittelin avoimia hakemuksia, joissa toki lähtökohta oli saada kurssia varten yhteistyöorganisaatio, mutta tiedän osan työllistyneen oikeisiin töihinkin niiden kyselyjen pohjalta.
Valtion, Kelan ja kuntien tehtäviin haetaan omien järjestelmiensä kautta: näissä pysyy tallennettuina perustiedot ja kaikkiin ei pysty erikseen liittämään hakemustekstiä. Mutta muutoin olen kohdistanut hakemukset haettavan organisaation mukaan. On siinä tekemistä!
Alkaako puuduttaa? Kyllä! Alkaa hiipiä pikkuhiljaa orastava ajatus, että noinkohan sitä ollaan taas kuukausia tai jopa vuosia työttömänä (ennen palkkatukijaksoa olin nelisen vuotta). Nyt on pakko taas innostaa itseään prosessissa: ainakaan töitä hakematta ei töihin pääse!
Ei aika pitkäksi käy työttömänäkään, mutta kyllä töissä oleminen oli hyvin mieleistä minulle! Vaikka ison osan palkkatukijaksosta lopulta koronan takia tein kotoa käsin etänä, se oli silti todella mielekästä ja antoisaa. Pidin siitä, että oli vaihtuvia, monipuolisia tehtäviä sekä kontakteja erilaisten ihmisten kanssa. Sai olla hyödyksi ja kehittyä. Toki tälläkin hetkellä kehitän itseäni ja olen kontaktissa ihmisten kanssa, mutta on se kuitenkin eri asia.
Isoin asia on toki taloudellinen pärjääminen. Vaikkei palkka ollut mikään tähtitieteellinen töissä, niin kyllä silti tulotaso oli parempi kuin nyt.
Täytyy alkaa kehitellä jotain systeemejä. Minulle käy yhtä lailla osa-aikainen työkin! Nollasopparilla en välttämättä lähtisi töihin, mutta kaikkea muuta ainakin harkitsen. Myös opiskelua oppisopimuksella olen miettinyt. Riippuu paljon myös, mitä vastapuolella olisi minulle tarjota.
Uutta intoa
Pakko koittaa keksiä jotain uutta ja itseäkin innostavaa. Tilasin itselleni paidan hästägillä "Katrille töitä!" ainakin sitä tulen käyttämään, sillä saan toivottavasti ainakin keskustelua aikaiseksi ihmisten keskuudessa. Hieman mietin myös, josko jossain vaiheessa saisin aikaiseksi työnhakuuni liittyvän laulun. Mutta toki siihen täytyisi saada sitten taustajoukkoja, että sen saisi videomuotoon. Ja onhan nyt tämä blogi. Tänne koetan avata ajatuksiani, osaamistani ja mitä nyt sattuu mielen päällä kulloinkin olemaan.
Näkyvyyttä ja itsensä likoon laittamista. Sitähän tämä on. Josko se tästä vielä iloksi (=työksi) muuttuu.
Näillä ajatuksilla alan viettää suomalaisen työn juhlaa. Mukavaa vappua!
