Vahvuuteni

Ilta-Sanomien sivullaan julkaisemassa jutussa psykiatri Anita Puustjärvi sanoo, että ADHD voi olla työelämässä myös iso etu. ADHD-oireiseen ihmiseen kohdistuu negatiivinen oletus siitä, että hän on keskittymiskyvytön sählääjä, joka vaipuu omiin ajatuksiinsa saamatta aikaan mitään. Todellisuudessa ADHD-oireinen ihminen on monesti esimerkiksi kekseliäs innostaja, sinnikäs, avoin ja heittäytymiskykyinen. Luovuutta löytyy ja kyky katsoa maailmaa eri kulmasta kuin “neuronormaalit” katsovat.

(Juttu julkaistu alunperin Me Naisten sivuilla 06/2020).

Minulla on paljon vahvuuksia, osa on ollut vuosikausia piilossa, mutta pikkuhiljaa olen taas saanut niitä takaisin oman kasvuni myötä. Muitakin vahvuuksia löytyy, mutta kirjoitan tässä niistä merkittävimmistä.

Luova osaaja

Olen luova ihminen. Luovuus näkyy elämässäni kirjoittamisena, valokuvaamisena, askarteluissa sekä erilaisissa luovissa ratkaisuissa: olen muun muassa putsannut lokin kakkaa auton katosta kasvomaskilla, kun ei autosta löytynyt paperia. Ja jesarilla tai nippusiteillä voi korjata melkeinpä mitä vain, kun vaan käyttää luovuuttaan.

Valokuvauksessa pyrin löytämään mielenkiintoisia ja erilaisia kuvakulmia ottamalla tiukkaa lähikuvaa tai jotain muuta “tavallisesta” poikkeavaa.

Luovuuteen liitän tietyllä tapaa myös sen, että kokonaisuuden hahmottamisen lisäksi huomaan detaljeja, joita muut eivät välttämättä huomioi. Töissä monesti palattiin työstämään jotain yksityiskohtia, kun kysyin, että onkos tässä ajateltu tämän asian vaikutusta siihen ja siihen. Toiset eivät olleet välttämättä huomanneet lainkaan moista näkökulmaa, ja se oli kuitenkin kokonaisuuden kannalta merkittävä.

Sinnikäs puurtaja

Olen sinnikäs. Tämä on taito, jonka olen aika vastikään oppinut. Aiemmin saattoi hyvinkin jäädä hankalat työt tekemättä, mutta nykyään ponnistelen niin kauan, että saan homman onnistumaan. Ei kaikki aina suju kiitettävästi, mutta seuraavalla kerralla homma hoituu sitten jo paremmin! Esimerkkinä tästä vaikkapa töissä paperitukoksen saanut tulostin - kyllä sen kanssa sai hetken painia, että sai sen taas iskuun, mutta hoidin homman. Ja kotona sain uuden television asennettua, vaikka aluksi vaikutti siltä, että ei onnistu.

Tiedonjanoinen käytännön ihminen

Olen kiinnostunut hyvinkin erilaisista asioista. Haen mielelläni lisätietoa kaikesta mahdollisesta, on kyse sitten jonkun näyttelijän taustoista tai jostain teknisen laitteen ominaisuuksista, niin mahdollisuuksien mukaan haluan mahdollisimman paljon tietoa asiasta.

Osaan myös käyttää hyödyksi niitä tietoja, mitä olen etsinyt. Osaan esimerkiksi vaihtaa autoon raitisilmasuodattimen ja kaventaa vaatteita niin, ettei päällepäin näy ompeleita, vaikken varsinainen käsityöihminen olekaan. Tietoa on netti pullollaan: pitää vain osata hakea ja tuoda hakemansa tieto käytäntöön.

Analysoiva sosiaalinen organisoija

Osaan löytää asioista positiivisia näkökulmia ja otan vaikeatkin tehtävät mahdollisuutena oppia uusia taitoja ja innostan muita lähtemään mukaan tekemiseen. Olen halukas auttamaan muita ja valmis joustamaan esimerkiksi aikatauluissa että saadaan homma purkkiin järkevällä aikataululla. Pystyn organisoimaan asioita lyhyelläkin aikavälillä eikä pakka mene sekaisin muutoksista. Hetken mietin asiaa, otan uutta tulokulmaa ja jatkan asian työstämistä.

Työpaikalla osaan luoda kokonaisvaltaisen näkemyksen organisaation tarpeista. Teen kaikkeni, että luon positiivista mielikuvaa organisaatiosta niin sen sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Olen työlle antautuva tiimipeluri ja vuorovaikutus- ja yhteistyötaidoiltani erittäin kyvykäs. Minua on helppo lähestyä. Niin töissä kuin vapaallakin ihmiset tulevat usein juttelemaan ja purkavat tuntojaan. Kuuntelen ja parhaani mukaan myös autan, jos on jostain sellaisesta asiasta kyse. 

Kohti positiivista ajattelua

On vaatinut valtavasti ajatustyötä saada käännettyä sellainen perusnegatiivinen ajattelumalli tulevaisuuteen optimistisesti katsovaan ajattelutapaan. Ei, kaikki ei ole edelleenkään “naminami-pusipusi” -meininkiä, mutta pieni positiivinen siemen kyllä löytyy jos ei muuta niin pienen kaivelun jälkeen. Tästä esimerkkinä: totta maar mua harmitti tuossa yhtenä päivänä, kun satoi lunta vaakasuoraan, oli jo kesärenkaat autossa ja ajatus kohti kesää. Sitten ajattelin, että hei: parempi lumisade nyt kuin mustikan kukkiessa!

Kyllähän kaikesta saa ongelman aikaiseksi, jos haluaa kaiken niin kääntää. Mutta auttaako se? Onnistuisiko homma kuitenkin hieman paremmin, jos lähtökohta olisi se, että kyllä tämä tästä jossain vaiheessa valmiiksi tulee. Se on niin hyvä kuin näillä taidoilla aikaiseksi saan, sen sijaan että ajattelisi: tästä kuitenkaan mitään tule, antaa olla koko homman!

Halu ja taito kehittyä

Totean jälleen kerran: elämässä tärkeintä on olla kiinnostunut ja oppia uusia asioita. Olen oppinut paljon itsestäni ja käytän oppimaani hyödyksi tänään ja tulevaisuudessa. Omaksumalla oppimaansa kehittyy. Kehittyminen tuo itsevarmuutta. Se lisää voimavaroja uudelle kasvulle.

Orffit laulaa Haloo Kalevala -levyn Sammon taontaa laulussa: "Vaik ois seppä syntyessään, ei aina suju. Täytyy rauta kesyttää, löytää sen juju." Näinhän se on, harva osaa ensiyrittämällä mitään. Toki monesti on niin, että "tahtois heti osata. Eikä jaksais treenata. Niin raskasta on kuulla ne - treenausajatukset" (Orffit: Kuinka bumerangia heitetään?).

Sinnikkäästi vaan yrittämään uudestaan. Pitää luottaa itseensä: minä osaan, pystyn ja kykenen!