Elämässä tärkeintä on olla kiinnostunut ja oppia uusia asioita.
Koulun aloitus
Ala-asteaika oli suhteellisen iisiä. Mitä nyt lukemaan oppimisen kanssa oli haasteita. Läksyjen teko oli aina ”yhtä juhlaa”, kun koulupäivän jälkeen olin väsynyt ja kiukkuinen. Vatsa- ja pääkipua oli usein, mutta ei niille syytä löytynyt. Myös näköäni ja kuuloani tutkittiin usein, kun minusta en nähnyt ja kuullut kunnolla.
Yläasteen piina
Yläasteella meni opintojen suhteen kanssa vielä ihan ok, joskin lisääntyvä luetun ymmärtäminen ja etenkin sen luetun muistaminen alkoivat tuottaa haasteita enemmän. Lisäksi se, että oli siirrytty pienestä kyläkoulusta isompaan kouluun tuotti haasteita. Koin olevani ulkopuolinen joka porukassa. Ja minulla oli vahva tunne siitä, että kaikki puhuivat minusta selän takana. Lapsena olin ollut spontaani ja paljon esillä, esiinnyin yksin koulun juhlissa jne. Yläasteen myötä tämä jäi kokonaan, pelkäsin omaa vastausvuoroanikin, enkä viitannut ellen ollut 110% varma vastauksesta.
Lukio, ammattikoulu ja lukio * 2
Lukioon oli ”pakko” mennä, yläasteen opo oli vahvasti sitä mieltä. Menin. Juu, ei siitä mitään oikein tullut. Koetta edeltävä iltana koitin lukea koko koealueen läpi ja pelkäsin yhä enemmän luokassa vastaamista.
Vuoden jälkeen sain tarpeekseni ja siirryin ammattikouluun. Siellä yleiset aineet menivät heittämällä kiitettävin arvosanoin ja keittiöpuolen käytännön opinnotkin sujuivat. Olin kuitenkin yhä se, joka tukeutui opettajaan paljon, varmistelin koko ajan että tehdäänhän tämä näin ja meneekö nyt varmasti oikein. Valmistuin koulusta hyvin arvosanoin.
Koin, etten osannut mitään. Ja ehkä se lukiokin olisi hyvä tehdä loppuun… Niinpä hain lukioon uudelleen. Oriveden opisto ei kuitenkaan miljöönä ollut oikein sopiva minulle, kun en ollut mikään biletystä rakastava. Vuoden siellä olin ja opinnot sujuivat paremmin kuin yläasteen jälkeisessä lukio-opiskeluyrityksessä.
Kolmannen lukiovuoden kävin sitten iltalukiossa. Siellä opintoni sujuivat parhaiten. Mutta edelleen olin koetta edeltävänä iltana koko materiaalin kanssa ihmeissäni ja kaikki asiat tuntuivat aivan kuin niitä ei koskaan olisi opetettukaan.
Kirjoituksissa olin reaalissa aikonut vastata muistaakseni biologiaan ja maantietoon, mutta en muistanut lukemastani mitään, niinpä vastailin ainakin johonkin uskonnon kysymyksiin ihan lonkalta, mitä nyt arkijärjellä sai aikaiseksi. Tuli minusta kuitenkin ylioppilas!
Toinen ammattikoulututkinto
Graafisen alan perustutkinto seurasi lukiota. Niissä hommissa olin oikeasti aika pätevä! Olin opetellut yhden taitto-ohjelman itsenäisesti jo ennen koulua, kun silloinen poikaystäväni oli samassa koulussa jo vuotta aiemmin aloittanut. Kiitettävin arvosanoin valmistuin ja koitin hakeakin alan töitä, mutta kun niitä ei siinä heti saanut, iski ajatus, etten kuitenkaan osaisi mitään. Kannattaa unohtaa koko juttu ja hakea yliopistoon.
Yliopistoon...
Yliopistossa olin vielä enemmän pihalla. Monen sadan sivun tekstimäärien omaksuminen viime hetkellä ennen tenttiä on aivan toivotonta. Lisäksi kielitaitoni ei riittänyt kunnolla, että olisin käsittänyt mitä tenttikirjoissa on. Jumituin suomentamaan yksittäisiä sanoja, ja harvoin sain luettua koko materiaalia läpi. Paljon tenttejä piti uusia ja se uuvutti. Asiat eivät olleet konkreettisia ja käytännönläheisiä, niin en saanut niistä otetta. Yliopisto vahvisti sitä tunnetta, etten osaa mitään ja haluan vastausvuoron vain, jos tiedän tuhannen prosentin todennäköisyydellä vastauksen. Valitsin sivuaineita sen mukaan, mitkä tuntuivat riittävän helpoilta eikä sivuainekavalkadini siis ole mitenkään ajatuksella tai johdonmukaisesti valittu.
Gradua kirjoitin varmaan vartin pätkissä. Ei vaan pystynyt keskittymään hommaan millään lailla. Haastatteluissa olin liikaa äänessä, ja haastattelunauhoja purkaessa meinasi hermo palaa jatkuvaan puhumiseeni. Sain mä sen gradun lopulta valmiiksi. Opintojen rakennetta oltiin muuttamassa, ja mä sain homman pakettiin sen deadlinen turvin ihan viime hetkellä.
Nyt kun olin töissä, palasin esimerkiksi johtajuutta koskevaan kirjallisuuteen, kun oli konkreettisia tilanteita, mitä varten ammentaa vahvistusta kirjallisuudesta. Eli mahdollisuuksia oppia uusia asioita myös lukemalla on vielä olemassa. Maisteriksi valmistumisen jälkeen sanoin, etten enää ikinä opiskele - mutta ei se täysin poissuljettua ole, jos jotain tarpeellista lisäkoulutusta olisi järkevää hankkia.
